Kipeetä,,,

Ripulissa ollaan, joko se oli puolikas hotkaistu lätty tai ruuanlopun perunat. Tai mitä lie, Kohta viikko mennyt, helkkarin riisiä ja keitettyä kanaa. Nyt söis jo vaikka pieniä kiviä, ihan mitä vaan. Tänään sitten uhkailulla ja kiristyksellä tarjottiin kunnon sapuskaa => riisillä ja kanalla höystettynä. Itseäkin alkaa väsyttää yöheräilyt. Kotijoukot, Mami ja Pomo on ihan kuitteja yöulkoilutuksiin. Se olisi jännittävää, nuuskuttelu ilman katuvaloja, keskellä yötä, mutta tosiaan menee hukkaan kun on kipeetä. Harkitsen sairastelun jatkamista vähän pidempää etuuksien tähden. Mutta toisaalta viitsiikö Mamia huolestuttaa enempää?, harkitsi jo palkattomia vapaapäiviä vuokseni.

Max ei voi ymmärtää saamaani hellyyttä ja huomiota, eikä ainakaan kanan ja riisin tarjoilua, pieniä annoksia pitkin päivää. On kateellinen ja yrittää livahdella sairas-ruokakupilleni. Muuten kyllä hoitaa tehtävänsä hyvin, lämmittää kyljessäni, nuolee korvani ja viihdyttää tarpeen tullen. Alamaiseni Max.

Illat ja aamut kuljetaan pimeillä lenkeillä, olen huomautellut heijastin-asiasta useampaan otteeseen henkilökunnalle. Olin jäädä pyörän yliajamaksi eräänä aamuna. Pyöräilijäkään ei ollut innoissaan kohtaamisesta aamutuimaan. Joku luun mallinen vilkku tai hohde, mitä niitä nyt on, olis aika komea leuan alla. HENKILÖKUNTAA !! SAA HANKKIA !! Vink vink synttäritkin on tulossa. Ja herkkuja kanssa. Ja metsälenkkejä, mökkeilyä, sykkyilyä. Ja ihan parasta olisi muutama älytehtävä, niissä pääsee näyttämään Maxille mistä on fiksut pojat tehty. Täällä ei olla mitään höhliä.