11.11.11 pariutumisen ryntäys, ihmisten hullutuksia.Täällä työpäivä takana. Alkoi jo yöllä, hiirijahdilla. Hiiri perhana ajoi loukkuun keskellä yötä, välikatossa, eikä siihen päässyt käsiksi. Prrrkl. Nukuttaa, nämä työvuorot talon ollessa tyhjillään, jättävät meidät aamulla vahtiin kaikenlaisia rapinoita vahtimaan. Max ottaa tehtävän nuoruuden innolla ja touhottaa koko päivän, ei malta nukkua. Heittää hukkaan ihanaa rauhallisuuden lepoaikaa.

Max, ai kuka, mää vai. Pökkelö, Mamikin sanoi työpäivän jälkeen olevansa Maxina. Ihan mitä missä milloin, mää vai, RUOKA ja kaksi johtoa aivokopassa yhdistyy. Luultavasti silti rakastaa pökkelöä enemmän kuin minua, kaksi samanlaista pölkkyä. Aivokopat tyhjillään.

Olen terveenä taas, oma tuttu ummetukseni vaivaa, eikä sopivaa pöheikköä löydy millään, rauhaakaan sille toimitukselle. Hyviä risuja on niin harvassa, vaikea valita. Täysin toisin on Maxilla joka tekee kaiken kesken juoksun ja tohinan, pissaa ja kakkaa yhteen menoon, eikä taaskaan tiedä missä mennään, mitä perässä tapahtuu. Kakkahousu. Max <3

Ihan hyvälle kuulostaa toi Juha Tapio, Hyvä voittaa, on leppoisaa ja staffit kilistelee stallhageneitaan. Muistelevat kauniita kesäpäiviä. Minä pääsen syliin kippuralle. Mitä on puhe kissanpäivistä, koiranpäivät ne on parhaat.