Lintuja aamutuimaan, niitä isoja harakoita ja pienempiä, aamukonserttiaan pitämässä. Aikaisia aamulenkkejä, mutta valoisaa ja lämpimämpää. Pakko kertoa tässä, että Max ei ymmärrä mitään postilaatikoista. Ryntää vaan tien varteen ja lorottaa kaikki postit samaan paikkaan. Arvatkaa mikä homma, kun saan yksin merkkailla kaikki kulmaukset. On niitäkin aamuja, kun se lorottelee omalle pihalle, tuhlausta. Joka tapauksessa vaatii kovasti peräänkatsomista. Toisaalta Max käyttää paljon aikaa vahtimiseen, hyvä niin, saan nukkua enemmän.
Nyt on onni potkaissut meitä kumpaakin, saatiin nimittäin kutsu miehelään. Tai toisaalta Max on liian nuori, tuskin kykenevä mihinkään. Minuakin yrittää astua etupuolelta. Eli, eli hommia pukkaa, morsiamena musta-Vivella eli Viivi. Kiva tyttö, ei siinä mitään, enkä yhtään ihmettele että on kääntynyt minun puoleeni. Valmiudessa ollaan, kunhan hetki lyö.
Max kertoi käyneensä Tampereella kansainvälisessä. Oli ollut paljon porukkaa, komeita junnuja vimpanpäälle tälningissä. Haisi itekkin ihan kukkaistuoksulle koko tyyppi. Hei ja tassut oli liimattu, mitä kummaa? No, kai se oli hyvin mennyt, koska oli saanut paluumatkalla karjalanpiirakan ja eskimopuikon Teboililta. Minä rellestin kotijoukkojen kanssa, ei hullunpaa sekään. Sain sen ison kaverin heittelemään vinkua, luitakin oli tarjolla vapaa viikonloppuna.
Vihdoinkin mami oppi ruokatempun, käyn vaan vinkkaamassa ja lätkäsemässä ruokakaappia, niin sapuskaa tulee. Helppoa, kun sen osaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti