Täällä huushollissa on tungosta. Mami levittäytyy koulukirjoineen, Pomo on vallannut lattiankin ja ihmislapset kasvaa törkeetä vauhtia. Kilttejä ovat, mutta lelunheittopalvelu ja ruokahuolto välillä tökkii. Aamulla viiden aikaan ei pääse ulos, vaikka naapurinartut varmasti on jo käyneet. Olen kyllä taitava pihisemään uudelleen kuuden maissa, hah tiedän, että tytöt on silloin liikkeellä ja hajut parhaimmillaan. Lopulta saatiin tytöt kyläänkin, riehuttiin tunti koirapuistossa. Sani vastaan me kaksi. Oona vaan kerjäili herkkuja lasten taskuista.
Pääsin mökille mukaan lämmitysreissulle, karattiin Maxin kanssa, se on semmonen yllytyshullu kakara, mistään mitään tajua. Livahdettiin Kallion metsään haisteluille, Ai oli hätä meidän perään, no vähän aikaa vaan nautittiin vapaudesta. Käytiin jäälläkin, palattiin sitten, koska tiedän saavani kehuja ja herkkuja kotiin tullessa, karkurteissunkin jälkeen. Kerroin Maxillekkin, että kotiintulo on karkureissun paras osa.
Max kertoi käyneensä näyttelyssä, taas, muka oli paras. Honkkeli, ripakinttu, niin ne oli sanoneet, koska nyt pikkuveli on lihotuskuurilla ja minä myös. Olot on parantuneet, raakaa lihaakin monta kertaa viikossa. Ihmisaikuiset tais hurahtaa tohon näyttelytouhuun, laatuaikaa, yhteistä tekemistä, kummallista ajankulua. Tyhmää ja turhaa sanon minä, autoreissuja ja trimmaamista, YÄÄK. Max kuitenkin kulkee nokka pystyssä, sanoo, että katso kenen pokaalit HUOM. kaksi pokaalia ja ruusukkeet. Mami kuitenkin salaa kuiskailee kuka on ykkönen, paras kaikista, MINÄ.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti