Joulurauhaa


Täällä on oltu remonttipuuhissa. Tassuteltu pitkin paperoituja lattioita. Tulee mieleen pentuajat, sisävessa-ajat. Ei enää kiinnosta, pitää päästä päästelemään pitkin polkuja ja nuuskuttelemaan. => Eilen huomioin neidon/neitoja pulassa, huomauttelin asiasta staffille aamuyöhön saakka, sain kuitenkin osakseni enemmän kuin väsynyttä palautetta. Asiatonta palvelua, animaliaaa!


Niin siis, on hankittu uusi kerrosvuode viidellä eri tasolla. ( Kuvassa hyödynnän alimmaista metsurin metsänhajuista tasoa ) Parasta pitkään aikaan, oma rauha Maxilta. ( Ihan kuten kuvassa, niin oikeestikin se törröttää vahdissa nelijalkaisena ja miettii mikä mättää ) Kakkos alimmaisena on jalkapallo/hiuslakan tuoksuinen taso ja siitä kerrosta ylempänä vielä enemmän hajusteita, joten pääasiassa käytän kahta alinta. Ylin taso on arvoitus, sieltä löytyy remmit ja pannat=> siis ulkoilua, myös namuja, mmmmm, mutta aina kannattaa varoa sillä siellä on myös Kammat, Leikkurit, Sakset ym. KÄÄK, piiloon pöydän alle ja nopeasti - tavarat.


Lopuksi vielä ilmoitus asiaa. Vaikka täällä eräs on hurahtanut lihattomaan ruokavalioon, me emme aio luopua lihasta. Liha, niin broileri, sika kuin lehmätkin maistuvat meille vallan mainiosti ja muilta yli jäävät palat voi jatkossa laittaa mun ja Maxin ruokakuppiin.


Ihan vaan ilmoittaen: Pepsi alias Pes ja Max alias Mas

Joulukuu 2011

Eräänä päivänä, aamutuimaan maa oli valkoinen, kaasuteltiin Maxin kanssa ihan hurjana takapihalla. Lumi pöllysi, nattaa ja piilosta, ihan sairaan kivaa. Sitä voi syödä, siihen voi pissata kuvia ja siitä saa upeita isoja postilaatikoita. Iso koliseva kone tekee niitä yöaikaan teiden reunoille. helpottaa kummasti viestien jättämistä. Nyt on taas märkää ja kuraa, liukastakin. Vedetään Mamia lenkeillä, jos kunnolla vedetään, niin se vaan liukuu perässä epätoivoisena.

Täällä treenattiin porkkanalaatikkoa kovalla innostuksella. Ei sitten ihan tainnut onnistua, koska meillä oli seuraavana päivänä erikois yrjölää runsaalla porkkanasoseella. Muuten ei mitään jouluista, mamilla jotain muuta ajankulua koko Joulun, on tyytyväinen, ei kuulemma oikein nappaa Jouluhössötys ja näin välttää siivoukset ynnämuut. Kunhan hankkii sikoja, sikoja, vinkuvia sikoja.

Milu, Mukava, Iloinen, Leikkisä, Utelias: Milu, oli taas harjoittelemassa meillä porteita. Uskalsi tänään jo kuusi ensimmäistä. Minä ja Max näytettiin mallia ja touhuttiin, ettei tarvitse pelätä, rohkeasti vaan. Mallia näytettiin muissakin asioissa, parhaat ja pahimmat temput. Pidettiin hauskaa ja lisäksi yhteinen ulkolenkki. Kyllä taas kelpaa koosata.

Voi Max miksi se näyttää kieltä kuvaajalle? Blaah, päästä jo meidät riehumaan.

Mökkeilyä, koiratarhan ovi oli repsahtanut paikoiltaan, joten ei riehuleikkejä, eikä hiirien haistelua tarhassa. Nuuskuttelulenkki maaseudun maisemissa kuitenkin. Kattien hiippailujälkiä ja toverien viestejä pusikoissa. Ja Viljo, joka on hiipinyt oman lauman suosioon salakavalasti majoittunut sisätiloihin, syleihin ja vallannut koko varalauman. Viljo, paksu pelottva katti, valtavalla sihinällä ja terävillä kynsillä. Tajusi kuitenkin häipyä ulos, meidän tullessa. Koko talossa lemu, kissanlöyhkä pistävänä nenään. Mami ei antanut merkata päälle, boooring mami.

Isäinpäivä, onnea juhliville. En muista nähneeni, mutta tappeluksihan se olis tietysti mennyt isukin kanssa. Ollaan muuten molemmat Kuopion poikia, minä ja Max. Max joskus pääsee laukomaan kotipaikastani, Pöljästä. Nimikisassa minä olen kuitenkin ehdoton ykkönen; Van Halen. Max varustettu likkojen nimellä; Max Marple.

Ilta sujuu leppoisasti koko lauman kotona ololla. + Se uusi laumalainen joka kulkee metelikoneella ja nuuskuttelee vain yhtä laumalaista, (koko ajan). Max on ihan hulluna siihen tyyppiin, reuhkaa ja näyttää kaveruutta. Ei edes namuja saa innostuksellaan. Jos mami irtoaa koneesta hiippailen sykkyyn, pieni iltapalakin vielä tulossa. Carpe diem = poimi päivä.

11.11.11 pariutumisen ryntäys, ihmisten hullutuksia.Täällä työpäivä takana. Alkoi jo yöllä, hiirijahdilla. Hiiri perhana ajoi loukkuun keskellä yötä, välikatossa, eikä siihen päässyt käsiksi. Prrrkl. Nukuttaa, nämä työvuorot talon ollessa tyhjillään, jättävät meidät aamulla vahtiin kaikenlaisia rapinoita vahtimaan. Max ottaa tehtävän nuoruuden innolla ja touhottaa koko päivän, ei malta nukkua. Heittää hukkaan ihanaa rauhallisuuden lepoaikaa.

Max, ai kuka, mää vai. Pökkelö, Mamikin sanoi työpäivän jälkeen olevansa Maxina. Ihan mitä missä milloin, mää vai, RUOKA ja kaksi johtoa aivokopassa yhdistyy. Luultavasti silti rakastaa pökkelöä enemmän kuin minua, kaksi samanlaista pölkkyä. Aivokopat tyhjillään.

Olen terveenä taas, oma tuttu ummetukseni vaivaa, eikä sopivaa pöheikköä löydy millään, rauhaakaan sille toimitukselle. Hyviä risuja on niin harvassa, vaikea valita. Täysin toisin on Maxilla joka tekee kaiken kesken juoksun ja tohinan, pissaa ja kakkaa yhteen menoon, eikä taaskaan tiedä missä mennään, mitä perässä tapahtuu. Kakkahousu. Max <3

Ihan hyvälle kuulostaa toi Juha Tapio, Hyvä voittaa, on leppoisaa ja staffit kilistelee stallhageneitaan. Muistelevat kauniita kesäpäiviä. Minä pääsen syliin kippuralle. Mitä on puhe kissanpäivistä, koiranpäivät ne on parhaat.

Kipeetä,,,

Ripulissa ollaan, joko se oli puolikas hotkaistu lätty tai ruuanlopun perunat. Tai mitä lie, Kohta viikko mennyt, helkkarin riisiä ja keitettyä kanaa. Nyt söis jo vaikka pieniä kiviä, ihan mitä vaan. Tänään sitten uhkailulla ja kiristyksellä tarjottiin kunnon sapuskaa => riisillä ja kanalla höystettynä. Itseäkin alkaa väsyttää yöheräilyt. Kotijoukot, Mami ja Pomo on ihan kuitteja yöulkoilutuksiin. Se olisi jännittävää, nuuskuttelu ilman katuvaloja, keskellä yötä, mutta tosiaan menee hukkaan kun on kipeetä. Harkitsen sairastelun jatkamista vähän pidempää etuuksien tähden. Mutta toisaalta viitsiikö Mamia huolestuttaa enempää?, harkitsi jo palkattomia vapaapäiviä vuokseni.

Max ei voi ymmärtää saamaani hellyyttä ja huomiota, eikä ainakaan kanan ja riisin tarjoilua, pieniä annoksia pitkin päivää. On kateellinen ja yrittää livahdella sairas-ruokakupilleni. Muuten kyllä hoitaa tehtävänsä hyvin, lämmittää kyljessäni, nuolee korvani ja viihdyttää tarpeen tullen. Alamaiseni Max.

Illat ja aamut kuljetaan pimeillä lenkeillä, olen huomautellut heijastin-asiasta useampaan otteeseen henkilökunnalle. Olin jäädä pyörän yliajamaksi eräänä aamuna. Pyöräilijäkään ei ollut innoissaan kohtaamisesta aamutuimaan. Joku luun mallinen vilkku tai hohde, mitä niitä nyt on, olis aika komea leuan alla. HENKILÖKUNTAA !! SAA HANKKIA !! Vink vink synttäritkin on tulossa. Ja herkkuja kanssa. Ja metsälenkkejä, mökkeilyä, sykkyilyä. Ja ihan parasta olisi muutama älytehtävä, niissä pääsee näyttämään Maxille mistä on fiksut pojat tehty. Täällä ei olla mitään höhliä.