Kevätpäiväntasaus

Lintuja aamutuimaan, niitä isoja harakoita ja pienempiä, aamukonserttiaan pitämässä. Aikaisia aamulenkkejä, mutta valoisaa ja lämpimämpää. Pakko kertoa tässä, että Max ei ymmärrä mitään postilaatikoista. Ryntää vaan tien varteen ja lorottaa kaikki postit samaan paikkaan. Arvatkaa mikä homma, kun saan yksin merkkailla kaikki kulmaukset. On niitäkin aamuja, kun se lorottelee omalle pihalle, tuhlausta. Joka tapauksessa vaatii kovasti peräänkatsomista. Toisaalta Max käyttää paljon aikaa vahtimiseen, hyvä niin, saan nukkua enemmän.

Nyt on onni potkaissut meitä kumpaakin, saatiin nimittäin kutsu miehelään. Tai toisaalta Max on liian nuori, tuskin kykenevä mihinkään. Minuakin yrittää astua etupuolelta. Eli, eli hommia pukkaa, morsiamena musta-Vivella eli Viivi. Kiva tyttö, ei siinä mitään, enkä yhtään ihmettele että on kääntynyt minun puoleeni. Valmiudessa ollaan, kunhan hetki lyö.

Max kertoi käyneensä Tampereella kansainvälisessä. Oli ollut paljon porukkaa, komeita junnuja vimpanpäälle tälningissä. Haisi itekkin ihan kukkaistuoksulle koko tyyppi. Hei ja tassut oli liimattu, mitä kummaa? No, kai se oli hyvin mennyt, koska oli saanut paluumatkalla karjalanpiirakan ja eskimopuikon Teboililta. Minä rellestin kotijoukkojen kanssa, ei hullunpaa sekään. Sain sen ison kaverin heittelemään vinkua, luitakin oli tarjolla vapaa viikonloppuna.

Vihdoinkin mami oppi ruokatempun, käyn vaan vinkkaamassa ja lätkäsemässä ruokakaappia, niin sapuskaa tulee. Helppoa, kun sen osaa.

Kevättä rinnuksissa

Täällä huushollissa on tungosta. Mami levittäytyy koulukirjoineen, Pomo on vallannut lattiankin ja ihmislapset kasvaa törkeetä vauhtia. Kilttejä ovat, mutta lelunheittopalvelu ja ruokahuolto välillä tökkii. Aamulla viiden aikaan ei pääse ulos, vaikka naapurinartut varmasti on jo käyneet. Olen kyllä taitava pihisemään uudelleen kuuden maissa, hah tiedän, että tytöt on silloin liikkeellä ja hajut parhaimmillaan. Lopulta saatiin tytöt kyläänkin, riehuttiin tunti koirapuistossa. Sani vastaan me kaksi. Oona vaan kerjäili herkkuja lasten taskuista.

Pääsin mökille mukaan lämmitysreissulle, karattiin Maxin kanssa, se on semmonen yllytyshullu kakara, mistään mitään tajua. Livahdettiin Kallion metsään haisteluille, Ai oli hätä meidän perään, no vähän aikaa vaan nautittiin vapaudesta. Käytiin jäälläkin, palattiin sitten, koska tiedän saavani kehuja ja herkkuja kotiin tullessa, karkurteissunkin jälkeen. Kerroin Maxillekkin, että kotiintulo on karkureissun paras osa.

Max kertoi käyneensä näyttelyssä, taas, muka oli paras. Honkkeli, ripakinttu, niin ne oli sanoneet, koska nyt pikkuveli on lihotuskuurilla ja minä myös. Olot on parantuneet, raakaa lihaakin monta kertaa viikossa. Ihmisaikuiset tais hurahtaa tohon näyttelytouhuun, laatuaikaa, yhteistä tekemistä, kummallista ajankulua. Tyhmää ja turhaa sanon minä, autoreissuja ja trimmaamista, YÄÄK. Max kuitenkin kulkee nokka pystyssä, sanoo, että katso kenen pokaalit HUOM. kaksi pokaalia ja ruusukkeet. Mami kuitenkin salaa kuiskailee kuka on ykkönen, paras kaikista, MINÄ.