Härkää sarvista, eli Pepsiä hännästä

Vihdoinkin talvi.

Keskiviikkoinen agility meni pieleen. Jostain syystä ei koko ryhmää ollutkaan. Olin toisaalta huojentunut, aikas paljonkin, koska Pepsin käytös toisten koirien kanssa vaatii treeniä, mieluusti jossain muualla kuin agilitytreeneissä. Ilmottauduinkin samantien uudelleen käyttäytymisen alkeiskurssille. Sinne kehtaan mennä, vaikka koira vähän haukkuu ja uhittelee. Itseltäkin on kaikki hyvät opit unohtuneet..Tiedän kyllä sen, että vika on siellä taluttimen taluttaja päässä.

Olemme treenailleet "vetämättä taluttimessa" kävelyä. Pysähdyn, kun talutin kiristyy. Naapurien iloksi seisoskelemme usein jo pihatiellä nuuskuttelemassa jäniksenjälkiä. Koira on ratkaissut pysähtymisen tulemalla sivulle ja "huomiolla" ja sitten taas matka jatkuu. Katkokävelyllä mennään ainakin toistaiseksi. Lyhyitä mutta pitkiä lenkkejä.

Huomenna ois toiveissa lähteä Ruissaloon kiertämään kävelylenkkiä. Minua houkuttaa kuppi kuumaa ja munkki honkapirtillä. Toivottavasti on kaunis keli. Taidan heltyä ja laittaa Pepsille fleksin, saakoon haistelun riemua oikein kunnolla.

Tuulen viemää

Kyllä nyt häntä heiluu; taas kotona karkureissun jälkeen. Ensimmäinen henkeäsalpaava sellainen. Ja toivottavasti viimeinen.

Onneksi lähdimme päivittäiselle peltolenkille yhdessä; Iida ja minä. Yksin tuskin olisin saanut koiraa kiinni.

Pellolla on niin hyvä juoksuttaa Pepsiä. Harjoitella käskystä hakemista ja muutenkin luoksetuloa. Tulikin sitten harjoiteltua, kun Pepsi sai ojanpohjaa juostessa hepulin ja lopulta karkasi Pertun hajujen perään. Kymmenisen minuuttia juoksutti meitä. Siinä sitten loikimme ojien yli huom: iloisesti kutsuen ja välillä karkuun juosten. Koira paineli häntä heiluen kunnan varikolla työkoneiden seassa, hyvä ettei jäänyt alle. Iida ja minä saimme osaksemme "Onpa huonosti koulutettu koira"-katseita. Lopulta Pepsi tuli luokseni "mami"-käskyllä, sitten kun korvat taas olivat auenneet. Koomisesti sitten kehuin kovasti ja palkitsin juustonpaloilla.

Oli kuitenkin hyvä huomata miten tärkeäksi se on vuodessa tullut. Ja miten tärkeää päivittäinen yhdessä touhuaminen ja kouluttaminen on.

Ja tämä kuva on kyllä samaisesta ojasta , mutta ei tältä päivältä.

Pepsin päiväkirjaa

16.1. 2009

Kylmää, vietämme vapaapäivää Pepsi ja minä. Yritin nukkua aamulla, mutta Pepsi räksötti pikkulintuja lintulaudalla. Yritin selittää, että vain harakoita saa komentaa. Että ne ovat niitä, joita pitää vartioida ja joista pitää johtajistolle ilmoittaa.

Puunhakureissulla kurvasimme pellolle tsekkaamaan myyränkolot ja Pertun uusimmat viestit. Perttu on naapurin pitkähäntäinen kissa, joka pihapiiriin ilmestyessään nostaa pystyyn Pepsin niskakarvat. Olenkin miettinyt; Voisinko joskus mahdollisessa näyttelykehässä käyttää "Perttu" kuiskausta vähän kohentaakseni koiran ryhtiä? Mutta se on "joskus" ja "mahdollisesti" koko näyttelyasia.

No, kokeilen nyt liittää kuvan ja perehtyä tähän bloggeriin. Pepsi jatkaa päivystystään ikkunassa, mutta tiedän, että kohta se menee päivä-koiranunille.