nyt on sen kuoreen kirjoitettu
beibi I love you.
Pepsi on aikuistumaan päin, kohta puoliin 2 vuotta. On mokoma oppinut "ohittamaan" rappusten koiraportin. Meneekö yli, ali vai välistä, ei olla nähty, mutta portti on kiinni ja koira yläkerrassa. Ah, yläkerta, karamellipusseja, likaisia kalsareita ja kaikenlaista jyrsittävää lattiat täynnä. Koiran taivas. Jos asukit on poissa pitää jättää käyntikortti, muuten taas voi pomppia sängystä ja kainalosta toiseen rapsutuksia kerjäämässä. Juu näin on, alakerta on kertakaikkiaan paljon tylsempi.
Joskus voi jouluaatto tulla arkenakin. Tänään kaikessa hiljaisuudessa, siis aamumetelissä, herkkupussi putosi lattialle. Ihmisemäntä kolisteli mehumaijan kanssa keittössä huomaamatta naapurihuoneen rouskuttelua. Kanankauloja meni sen verran, että suuremmatkin muruset jätettiin lattialle. Pömppömahat makoilee nyt, kerrankin kerjäämättä. Mun pitää vissiin imuroida, vai menisköhän noi murut iltapäivällä? Saavatkin syödä sotkunsa.
Voi kääppänä, sunnuntaina pentunäyttelyyn. Iloisesti, häntää heilutellen, leveästi hymyillen koko porukka isäinpäivää viettämään. Tral-lal-lei. Tuska hiki sanon minä, ei ehkä Max. Idea kai selvänä, iloinen ja reipas koira, mutta millä ilveellä? Joo-o Liedon lihapisteeseen ostamaan nakkimakkaroita, lihapullia pojan huomion ylläpitämiseksi. Koko perheen retkipäivä. Isälle isäinpäiväteet kahvilassa, ehkä munkki palkaksi aikaisesta herätyksestä ja tyttöjen kanssa koiratarvikkeiden shoppailua Mukavaa odotusta.
