Kuukausia...
Viikkoja...
Maanantai...
Tiistai...
Keskiviikko...

Torstai 23.7

Pepsi ja minä kunnon kävelylenkillä aamutuimaan. Ketään ei tule vastaan, ei ainakaan nelijalkaisia. Emme siis harjoittele ohituksia, vaikka kabanossin palat on taskussa. Loppumatkasta koira seisahtelee ja läähättää, metsälenkki ja ilmastonmuutos ovat tehneet tehtävänsä. Tahtoo vesisadetta, märkää ruohoa tai ainakin juomakuppiin vettä. Selvisi, miksi ketään ei ollut liikkeellä. Lenkin jälkeen pihalla oleilu sujuu hyvin, koira nukkuu tai päivystää pari tuntia. Ovikello on hiljaa, kamala tapa, olemme opettanaat koiraa haukahtamaan jos on tarve tulla sisään tai talutin juuttuu pensaisiin.

Siis torstai, perheeltä salaa siirtelen mattoja pikkukaverin reviiriltä, lauman kakkosalimmaisen reviirille. Ihana etu olla asteikossa kakkosalimmainen, saa pitää mattoja reviirillä. Tietysti siihen kuuluu muitakin etuuksia, vapaat siirtymiset yläkertaa, nojatuoliin tai jopa pihalle. Siis niitä mattoja, vähän aikaista, toisaalta pikkukaveri kotiutuu ylihuomenna. Sanomalehtiäkin on nurkassa + vessapaperirullia, joskin Pepsi on niitä jo esikäsitellyt.

Olen trimmannut Pepsin hännän, enkä aio laittaa siitä kuvaa. Häntä oli lähempänä collien häntää, kuin cairnin porkkanaa. Tällä hetkellä ja inhottavan nyppimisen jälkeen puolet hännästä on kalju ja toinen puoli rehottaa. Säälittävä näky, heiluu kuitenkin iloisesti. Ylihuomenna tulee kauan odotettu kaveri, yksin ei ole hyvä olla. Pepsi on varmasti iloinen, että saa laumaan jonkun, joka ymmärtää haistelun ja koivennoston päälle.