Raukeita hellepäiviä

Pepsille viileitä suihkuja, varjossa makoilua ja torkkumista. Samaa koko perheelle, tai no eräiden on käytävä töissä. Helle jatkuu toista viikkoa, mökillä olisi mukavaa, ellei siellä olisi saunaremonttia. Enemmän koirakavereitakin. Täällä kaverit vaan ärjyilee kiukuissaan aidan takana, eikä niitä pääse moikkaamaan, saatikka peuhaamaan vapaasti. Oonallakin on juoksuaika, kurjaa, toinen haikailee pihallaan Pepsin perään ja Pepsi Oonan *perään*.

Lauantaina lähdetään Kuopioon katsomaan Maxia. Jännittävää, ihan jo sormenpäät odottaa pikkumurren rapsuttelua, ja suukko, kyllä varmaan lipasun saa. Sanni-Anni tietysti ainakin, kaikkien koirien vertaistuki ihmisten joukosta. Harmi, että Iida ei pääse mukaan, kuin valokuvien välityksellä. Sitten vielä jokunen viikko oottelua. Yhteisiä metsälenkkejä odottelen ja mökillä peuhailua, kahden koiran kanssa.

Pepsin päivät kuluu kärpästen jahtaamisessa, useamman kerran saa pelätä kukkaruukkujen puolesta, kun se painaa huoneesta toiseen. Kuitenkin rauhallista ja raukeaa, niinkuin kesällä kuuluukin olla. Mukana kuvioissa edelleen Perttu, joka on ottanut tavakseen tulla meidän pihaan. Kummallista, minähän en voi vastustaa sitä. Kahdenkesken kehräillään pyykin ripustuksen lomassa. Kiehnää ja puskustelee niin mukavasti mun sylissä. Pepsille tietysti kerrotaan, että taas se julmuri on vallannut pihan. Perttu pistää Pepsille piut paut, kun koira kutsuu kaveria leikkiin. Kyllä kissa on viisas. Pakko myöntää, että minä olen enemmän kissaihminen. Kamalaa, kirjoitinko sen tänne julkisesti.

Tänään viimeinkin varma tieto Max:ista, eilen syntynyt komea uros. Näin voin sanoa kuvan nähneenä. Neljän pennun pinokuvasta olemme varmoja, että kasan alimmaisena tississä kiinni roikkuu Max. Mikä ihana asia odotettavaksi. Pepsille kerroin ja tämä kellahti kyljelleen maate, viskasi pepun parempaan asentoon ja alkoi kuorsata. Tyyntä myrskyn edellä ajattelin. Jännittävääkin.

Koululaisten loma alkoi, vähän piti muistutella ulkoilutuksista ja koiranhoidosta. Pepsi viettää aamupäivällä aikaansa kodinhoitohuoneen portin takana. Minusta nääs tuntuu, että yksin alakerrassa olo ahdistaa edelleen. Jatkossa kaikki hyvin: Pepsillä ei enää yhtään yksinäistä päivää. Muutakin pyörii mielessä, pissaruljanssi, kouluttaminen ja Pepsin sisälle merkkailu. Tänään viikon tauon jälkeen kohteena oli Sannin legolinna. Pitäis hankkia ne housut. Pitäis ja pitäis.

Viikonloppuna kipaistiin mökillä yksi yö. Järisyttävä helleviikonloppu, rannalla vähän viileämpää. Pepsi tuuletti, hepuloi ja nautiskeli. Pöllönpojan hajuja, Keskitalon Tassu, hyökkäävät kaislat rannassa, voi kaikkea ihmeellistä maailmasta löytyy.

Kuvassa siis pöllönpoika, eikä Pepsi mulkoilemassa heinikosta. Sunnuntaina Pepsi söi perhosen ja Santeri tokaisi, että sillä on nyt perhosia vatsassa,,,niin taitaa olla mamillakin.