Siitä se sitten lähti, tutusti rauhottumisharjoituksilla, meidän kahdeksan viikon alkeiskoulutus. Minä vahvistan johtajuuttani mukavilla leikeillä ja yhdessäololla. Rauhottumisharjoitus tuntui vielä olevan Pepsin mielessä, niin rauhassa asettui maahan. Vain kerran jouduin nyppäämään taluttimesta, kun naapuri treenaajan haukku häiritsi.
Mutta kyllä niitä vaikeuksia oli mielenkiinnon ylläpitämisessä. Yhteisellä leikillä oli tarkoitus pitää koiran mielenkiinto minussa, ja unohtaa muut häiriötekijät. Välimatka viereiseen paimenkoiraan oli Pepsin mielestä liian lyhyt, ainakin murinasta ja isottelusta päätellen. Yritystä siis tarvittiin, lopulta tutkimme yhdessä käsilaukkuani, josko sieltä löytyisi lisää Namuja. Mielenkiintoista oli myös "Hae"-käskyllä hakea maton alle piilotettua Namua. Lisää siis yhteisiä hakuleikkejä.
Pepsi väsähti täysin, nukkui koko illan ja yön samaan putkeen. Aamulla reippaana ylös ja minun perääni, vessan kautta eteiseen ja ulos. Kovin on tutut yhteiset aamupuuhat; joskus teen poikkeuksen ja vaatetan ennen vessaa ja silloin Pepsi kuikuilee yksinään vessassa: "Mami" pissalle. Muutenkin se pissattaa minua, on oppinut että ne asiat hoidetaan aina yhdessä.
Meillä on ollut yhteinen lomaviikko, tavallista pitempiä lenkkejä ja kaikenlaista mukavaa. Autotallin siivous ja kukkamultien vaihto olivat Pepsin lempihommia. Harmi vaan kun multasäkkiä ei päässyt kuopimaan. Pepsi asetti useampaan otteeseen tassun mullan päälle ja kysyi lupaa, mutta ei. Voi harmi. Juteltiin, että pian tulee kesä ja pääsee kukkamaita möyhimään, sitä kun voi tehdä ilman lupaa ja salaa takapihalla.
Lopuksi vielä lisätään yksi harmitus, vinkulelu-Sika on muuttanut kaapin päälle. Siinä on joku ihme kielto, ettei sitä saa vaikka miten pyytäisi. "Mami" kuulemma säästelee sitä koulupäiviksi, pyh.
